Voitolla-hanke Savonlinnan lyseon lukiossa

Lyseolla on ollut jo noin vuoden verran käynnissä Voitolla-niminen hanke. Kaksi koulumme oppilasta päätti ottaa selvää, mistä ihmeestä hankkeessa on oikein kyse. Mysteerin ratkaisemiseksi haastattelimme yhtä hankkeen yhdyshenkilöä, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa Anita Hietalahtea.

Mikä tämä hanke on?

- Voitolla-hanke on pelillistämiseen liittyvä hanke, jonka koko nimi on “Voit(olla) paras oppija!”. Ideana on uuden opetussuunnitelman mukaisesti saada opiskelijat paremmin mukaan opetuksellisiin juttuihin. Hankkeen avulla opitaan teknologisia taitoja, kurssin sisältöä ja pystytään arvioimaan ryhmätyöskentelyä hyödyntämällä pelialustoja; opitaan kurssin sisältöä opiskelijoille läheisellä tavalla eli teknologian välityksellä pelialustoja hyödyntäen.

Miten tämä tapahtuu käytännössä?

- Esimerkiksi yhden kurssin sisältö voidaan jakaa pienempiin osioihin tai teemoihin. Opittavasta asiasta tehtäisiin peli niin, että opiskelijat muodostavat joukkueita, jotka rakentavat pelialustalle kysymyspaketin. Kysymyspaketin avulla testataan toista joukkuetta; ikään kuin pelillistetään oppimissisältöä. Ideana on toteuttaa arviointia samalla; mitä ja miten on opittu sekä miten oppimallasi voi menestyä. Peli laskee tulokset ja voittajajoukkue on paras oppija! Pelien sisältöjä rakentamalla opiskelijat opettavat samalla toisiaan teknologista osaamistaan jakamalla. Kurssien ulkopuolelta värvätään vertaistutoreita ohjaamaan opiskelijoita. Tutoroinnista saa pienen korvauksen.

Mitä hankkeeseen liittyy pelialustojen hyödyntämisen lisäksi?

- Hankken ei ole tarkoitus toteutua pelkästään sähköisessä muodossa, vaan siihen liittyy myös innostavaa oppimisympäristöä edistävää toimintaa. Koulumme kirjasto kaipaa uudistusta, koska Älylataamo on ollut koulussamme niin suosittu tila, joten vastaavia tiloja tarvitaan lisää. Nuorille tarvitaan lisää tiloja tehdä asioita yhdessä. Voitolla-hankkeen kautta saimme ajatuksen tehdä kirjastosta sosiaalinen olohuone, jossa opiskelijakunnan hallitus ja opiskelijat voivat viettää aikaa, kuunnella musiikkia, oleskella ja jossa myös kirjat tulevat lähelle. Kirjastosta tulisi enemmänkin äänekkäämpi, sosiaalisempi, puhuvampi tila. Opiskelijakunnan hallituksen huoneesta tehtäisiin hiljainen tila, jossa olisi hiljaista opiskelua ja kokouksia. Tila olisi heille, jotka haluavat levätä päivän välissä, lukea kokeeseen tai tehdä itsenäisesti tehtäviä. Sieltä voisi myös hakea kursseihin liittyvät kirjat.

Koulumme kirjaston bulevardi nyt. Miltähän siellä näyttää tulevaisuudessa?

Kuka sai idean tähän hankkeeseen ja mistä idea lähti?

- Idea on lähtenyt alun perin siitä, että me olemme jonkin verran käyneet koulutuksissa, jotka liittyvät nimenomaan interaktiivisuuteen. Uusi opetussuunnitelma tuntui sisällöltään sellaiselta, että opiskelijoita kaivataan paremmin mukaan. Pelillistäminen on ollut ns. tapetilla. Kun rehtori (Ismo Falck) tarjosi tätä hankemahdollisuutta noin vuosi sitten, niin minulla tuli tällainen pelillistämiseen ja erilaisiin oppimisympäristöihin liittyvä idea koulutuksissa juosseena kirjastonhoitajana mieleen. Esittelin ideani Ismolle opettajien pienryhmäpalaverissa ja aloimme Loikkasen Virpin kanssa tekemään hankehakemusta. Muokkasimme siitä sen näköisen kuin ajattelimme, että voisimme toteuttaa. Halusimme myös opiskelijat siihen mukaan vertaistutoreina opettamaan, kun te olette näitä pelihirmuja vielä enemmän kuin me opettajat. Teimme hankehakemuksen ja Ismo hyväksyi sen. Viime heinäkuussa saimmekin sitten päätöksen, että hankeidea on hyväksytty.

Mitä hankkeella tavoitellaan?

- Hankkeella tavoitellaan oppimisen tehostamista ja opetuksen kehittämistä uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Opiskelijat jakaisivat omaa tietämystään ja taitojaan muiden opiskelijoiden lisäksi myös opettajalle. Yleensä opettajia on pidetty “kaikkitietävinä” ja tästä ajatuksesta olisikin tarkoitus päästä eroon. Opettaja ei olisi vain tiedonsyöttäjä, vaan ohjaisi toimintaa. Tässä tapauksessa te "pelihirmut" voitte opastaa opettajia ja muita opiskelijoita siihen, miten pelejä tehdään ja pelataan, me opettajina huolehdimme vain siitä, että kurssin sisältö tulee opittua opetussuunnitelman mukaisesti ja että tekeminen kurssilla onnistuu. Tarkoituksena olisi, että koulussamme hyödynnettäisiin paremmin koulun tiloja ja sitä kautta opiskelijatkin viihtyisivät ja oppisivat paremmin vaihtoehtojen myötä. Oppimistila voi olla muutakin kuin luokkahuone. Se voi olla kirjasto, sähköinen pelialusta tai koulun sisäpiha. Koulun sisäpihalle on myös suunnitteilla uudenlaisia toimintoja. Haluamme, että sisäpiha olisi laajemmassa käytössä esimerkiksi liikunta- ja välitunneilla.

Miten hanke rahoitetaan?

- Haimme tukea kalusteisiin, laitehankintoihin ja pelialustojen lisensseihin. Saimme hankkeeseen rahoitusta yhteensä 60 000 euroa, joista 12 000 euroa kaupungilta ja 48 000 euroa Opetushallitukselta. Aikaa hankkeen toteuttamiseen on kesään 2018 asti.

Miten hanke etenee tästä eteenpäin?

- Ensi syksyyn mennessä Voitolla-hankkeen kirjastoprojektin pitäisi olla valmis. Vaikka hankkeen toteuttaminen on hieman viivästynyt erinäisistä syistä, niin saamme sen valmiiksi ajallaan. Yhteistyökumppaniltamme Iskulta on käyty tutustumassa tiloihin ja he tekevät suunnitelman siitä, mitä kaikkea sinne voitaisiin opiskelijoiden ideoiden pohjalta laittaa. Hankimme kesän korvilla ja alkusyksystä sopivat tavarat. Remontoimme tiloja viihtyisämmiksi. Lekaa ei kuitenkaan oteta käteen, vaan tyydytään maltillisimpiin keinoihin. Tiloja maalataan, sinne asetetaan hyllyjä, huonekaluja, kukkia jne. Sisäpihalle asennetaan ovi, jonka olisi määrä valmistua ensi vuoden puolella.

Mitä muuta haluaisit vielä sanoa?

- Innokkaille Lyseon pelinrakentajille ja remonttireiskoille olisi siis tarvetta heti elokuusta lähtien saadaksemme pelit käyntiin ajoissa. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan!

Lisää hankkeesta voit lukea osoitteesta http://mobileshanke.blogspot.fi

haastattelijat: Markus ja Eino (Lyseon mediaryhmä)

kuva: Eino

Mediaryhmän kevätretki

Miro ja Veikka haastateltavina

Tiistaina 23.5 mediaryhmä pääsi vierailemaan Yleisradion toimistolla Savonlinnassa. Vierailulla pääsimme tutustumaan toimittajan työhön ja työprosessiin, jota jutun kirjoittaminen vaatii. Saimme mm. tietää, että suuri osa kuvista otetaan älypuhelimilla! Enää ei tarvitse kantaa suuria kamerareppuja mukana, ellei oteta videota televisioon. Yksi toimittaja on kykenevä tekemään jutun radioon, nettiin, someen ja jopa televisioon. Vierailu avarsi hyvin media-alan haasteista ja mahdollisuuksista. Oli myös mielenkiintoista saada selville, miten kaikki radion ja TV:n takana tapahtuu.

Salakuva Ylen tiloista

Vierailun lopussa kaksi onnekasta mediaryhmäläistä pääsi vielä radiohaastatteluun. Nämä kaksi onnenpekkaa olivat Miro ja Veikka. Haastattelussa tiedusteltiin nuorten uutistenlukuinnosta sekä tavoista, joilla nämä nuoret herrasmiehet löytävät uutisensa. Haastatteluun osallistuminen oli molempien poikien mielestä mielenkiintoinen kokemus.

Vierailun päätyttyä koko ryhmä suuntasi Lippa-kioskille nauttimaan koulun kustantamia jäätelöitä. Jäätelöt olivat oikein maukkaita, olivathan ne ilmaisia. Kevätretki oli suurmenestys, eikä kulunutta lukukautta olisi paremmin voimut saada päätökseen.

Asiaan uppoutuneiden mediaryhmäläisten selkiä

Iloisia naamoja täynnä jäätelöä!

Matkakertomus erityislukiohakemusten viemisestä Helsinkiin

Keskiviikkona klo 3.45 iso osa Lyseon opiskelijoista oli vielä syvässä unessa sisäistämässä kaikkea koulussa oppimaansa, mutta opettajakunnastamme Pia, Ismo, Hannu ja Sara alkoivat jo heräillä uuteen päivään. Tämä nelikko oli suuntaamassa heti aamusta Helsinkiin viemään Savonlinnan Taidelukion ja Lyseon lukion erityistehtävähakemuksia OKM:n kirjaamoon. Pääsette siis seuraamaan ainutlaatuista matkakertomusta siitä, miten tämä Helsingin reissu Lyseon hallinnolta ja Hannulta sujui - tervetuloa mukaan!

Menomatka meni hieman unisissa tunnelmissa kunnes pysähdyimme Vierumäen Matkakeitaalle aamupalalle klo 7.05. Matkalla vs. sivistystoimenjohtaja Tuija soitti, että unohtuikohan teiltä jotain. Hakemukset oli mukana (kiitos Ismon), mutta viimeiset saatekirjeet olivat vielä sähköpostissa. Matkakeitaan ystävällinen henkilökunta lupasi auttaa meitä ja tulostaa saatteet mukaamme. Hannu yritti kovasti päästä takahuoneeseen itse tulostamaan saatteet, mutta muu seurue ei ihmetellyt yhtään miksi Hannua ei sinne päästetty.

Valoisa tulevaisuus häikäisee rehtori Ismoa ja Hannu kahden sormen taktiikalla kirjoittamassa sähköpostia.

Mahat täynnä matka jatkui Helsinkiin ja eduskuntatalon Pikkuparlamenttiin. Saimme auton parkkiin Kampin parkkipaikalle ja parkkihallissa alkoi Ismon ja Hannun vaatteiden vaihto.


Pia opon työn ytimessä. Huomaa Hannun asuun sopivat kengät.

Päästyämme ulos Kampin parkkipaikalta aloimme miettiä, että missähän se Pikkuparlamentti oikein on. Selailimme karttapalveluja, jos ne osaisivat opastaa meidät perille. 5 minuutin kuluttua selvisi, että seisoimme Pikkuparlamentin edessä. Aloittelijoiden tuuria oli siis matkassa.

Pikkuparlamenttiin saavuttuamme meitä oli vastassa tuima henkivartija, joka kylläkin osoittautui Hannuksi. Pääsimme turvatarkastusten läpi ja siellä meitä oli vastassa Savonlinnan omat kansanedustajat Kaj Turunen ja Hanna Kosonen.



Hannu MIB Soini.

Hannan ja Kajn kanssa teimme näyttävän sisääntulon Pikkuparlamentin kahvioon, jossa meidän kanssamme kahvittelivat mm. Alexander Stubb, Sinuhe Wallinheimo, Eero Heinäluoma ja Antero Vartia. Kahvin lomassa kerroimme Hannalle ja Kajlle, miten hyvät hakemukset olemme tehneet ja mitkä ovat meidän vahvuuksiamme erityislukioina.  



Iloisia ilmeitä Pikkuparlamentin kahviossa.

Pikkuparlamentin jälkeen Hanna esitteli meille eri valiokuntien huoneita ja erityisesti meitä kiehtoi huone, jossa oli omat paikat asiantuntijoille.



Lapsi on terve, kun se leikkii.

Kansanedustajien tapaamisen jälkeen meillä oli hyvä fiilis ja mietimme, että mitähän kivaa tekisimme seuraavaksi. Tässä vaiheessa joku muisti, että ainiin ne hakemuksetkin pitäis viedä perille ja suuntasimme kohti Kirjaamoa.



Virallinen yhteiskuva presidentinlinnan vartijoiden kanssa.



Helsingin Tuomiokirkko ja iloiset turistit.

Kirjaamossa meitä oli vastassa mukava virkailija, joka tarjosi karkkia ja lupasi kertoa, miten asiantunteva porukka hakemukset toi käsiteltäviksi. Uskomme, että tästä on meille iso apu kun lopullisia päätöksiä tehdään.



Ismon ilme kertoo kaiken.

Nyt kun päivän tärkein asia (yhteiskuva Helsingin tuomiokirkon edessä) oli hoidettu, suuntasimme lounaalle Ismon suosittelemaan Cafe Engeliin. Engelissä söimme lohikeittoa ja pinaatti-fetapiirasta raitiovaunujen tärisyttäessä rakennusta. Puheensorinan keskellä tunnelma oli vähintään yhtä hyvä kuin Lyseon ruokalassa.



Cafe Engelin ruuat.

Cafe Engelin jälkeen tiemme erosivat hetkeksi, kun Ismo ja Hannu suuntasivat Olympiakomiteaan ja Sara ja Pia Taloudelliseen tiedotustoimistoon. TATissa Sami Mäki ja Lauri Vaara esittelivät Saralle ja Pialle kansainvälisen liiketoiminnan opintoja, joihin myös Savonlinnan lyseon lukion opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua. Näihin opintoihin liittyen kannattaa olla kuulolla heti syksyllä! Olympiakomiteassa Hannu ja Ismo tapasivat valmennuspäällikkö Antti Paanasen. Tapaamisen lisäksi heille jäi aikaa myös poseerata olympiarenkaiden kanssa.



Antti Paananen, Ismo Falck ja Ismon laukku.

Kuva kertoo kaiken oleellisen.

Viimeisten tapaamisten jälkeen kohtasimme taas Kiasman edessä ja aloitimme matkan kohti Savonlinnaa. Matkalla pysähdyimme Lahteen ravintola Momentoon syömään Ismon suosituksesta (hyvä ruoka on ilmeisen tärkeää Ismolle). Paluumatka meni nopeasti Hannun esitellessä hänen omia lomakuviaan, joita oli ihan muutama eli yli 6300.

Kotiin palasimme klo 21.00 jälkeen ja vaikka päivä oli pitkä, se oli myös todella mukava. Toivottavasti reissun hyvä fiilis välittyy myös teille näiden kuvien ja tarinoiden kautta. Tästä reissusta erityistehtävän saaminen ei ainakaan jää kiinni.

teksti: Sara Jakonen

kuvat: Hannu Soini, Ismo Falck ja Sara Jakonen

muokattujen kuvien graafinen ilme: Hannu Soini

Oxfordissa toukokuussa

Lyskalaiset Oxfordissa

Tämän vuoden Englannin opintomatkakohteena oli opiskelijakaupunki Oxford. Oxford on noin 154 000 asukkaan kaupunki ja siellä sijaitsee maailman vanhin yliopisto. Matkan aikana opiskelimme englantia, tutustuimme Oxfordin nähtävyyksiin ja tietysti pidimme hauskaa.

Varhaisena lauantaiaamuna suuntasi Kososen bussi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kyydissä oli 13 Lyskan ja Taikkarin oppilasta sekä Tuija- ja Jaana-opet. Helsingistä lensimme Lontoon Heathrowin lentokentälle. Sieltä matka jatkui bussilla Oxfordin laidalla olevaan pieneen Abingdonin kylään, ja siellä maijoituimme isäntäperheisiimme. Heti seuraavana aamuna suuntasimmekin Lontooseen, missä saimme seikkailla omia polkujamme. Lontoo-päivä meni meillä ja muillakin opiskelijoilla shoppaillessa ja nähtävyyksiä katsellessa.

Seuraavana päivänä alkoikin opiskelu, mitä jatkui koko loppuviikon eli opiskelimme englantia joka aamu kolme tuntia englantilaisen opettajan johdolla. Oppituntien jälkeen menimme aina katsomaan omien opettajien johdolla jotakin nähtävyyttä. Näitä nähtävyyksiä, joihin tutustuimme, olivat: Ashmolean Museum, Pitt Rivers Museum ja Christ Church College. Tämän jälkeen meillä oli aina loppupäivä vapaata aikaa tehdä mitä halusimme. Jotkut tutustuivat muihin Oxfordin nähtävyyksiin, jotkut shoppailivat ja jotkut nauttivat piknikillä Thames-joen varrella.

Matka oli todella onnistunut ja varsinainen kielikylpy, sillä englantia joutui/pääsi käyttämään isäntäperheen kanssa, koska muuta kieltä ei ollut. Myöskin englannin tunneilla käytettiin pelkästään englantia, mikä teki oppimisesta tehokasta. Englantia tuli käytettyä matkalla niin paljon, että Suomeen palatessa piti miettiä, miten sitä suomea puhuttiinkaan. Matkalla opittiin myös englantilaista kulttuuria. Jos tällaista matkaa vielä järjestetään, suosittelen jokaista, joka on kiinnostunut matkailusta ja haluaa oppia englantia, osallistumaan matkalle.

Teksti: Eero Kautonen

Kuva: Tuija Anttila

Haastattelu: Oskari Masalin & Petra Laakso

Haastattelin oppilaskunnan puheenjohtajaa Oskari Masalinia ja sihteeriä Petra Laaksoa. He ovat tällähetkellä lukion toisella luokalla, mutta ovat tunteneet toisensa ala-asteelta saakka. Yleisurheilija Petra ja laulua harrastava Oskari ovat varmasti monille tuttuja näkyjä  käytävillä ja koulun juhlissa.

*haastateltujen pyynnöstä kuva joka tuo ilmi heidän hulluttelevat luonteet

1.Mikä sai teidät hakemaan oppilaskuntaan ja miten päädyitte sihteerin ja puheenjohtajan tehtäviin?

O: Hain opiskelijakuntaan, koska olen ala-asteesta asti halunnut,ja milloinkaan aikaisemmin en ole päässyt. Ajattelin sit jos viimeisellä kerralla onnistuis. Ja tietenkin kaikki tuollainen järjestäminen ja vaikuttaminen oli osa syytä. Päädyin puheenjohtajaksi melkeinpä tuosta noin vaan. Olin miettinyt sitä paljon ja halusin sitä ja lopulta aloin uskomaan et oon just oikea tyyppi siihen hommaan. Kun tuli kokous, jossa tehtävät jaettiin uudelle hallitukselle, myös vanhan hallituksen jäsenet oli sitä mieltä että sopisin tehtävään

P:Itse hain oppilaskuntaan, kun olen ollut kyseisessä hommassa jo aikaisemminkin. Ala-asteella oli intoa päästä tällaiseen hommaan, missä on mahdollisuus vaikuttaa ja silloin pääsin jo alusta alkaen alakouluni oppilaskuntaan ja parhaimmillaan pääsin toimimaan puheenjohtajanakin. Lukiossa halukkuutta oppilaskuntaan oli vielä enemmän, kun täällä on huomattavasti suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa kun. esim ala-asteella. Aluksi olin lukiossakin kiinnostunut puheenjohtajan paikasta, mutta aloin miettimään mikä itselleni sopisi parhaiten ja sihteerin homma tuntui kaikkein oikeimmalta. Tehtiin sitten äänestys ja pääsin tähän hommaan.

2. Mikä on ollut parasta oppilaskunnassa toimimisessa, entä vaikeinta?

O: Parasta on ollut tietenkin tapahtumien järjestäminen ja se, että on saanu tuoda vähän omaa mukaan juttuun! Vaikeinta on ehkä ajankäyttö, mutta ehkä siinäkin ollaan kehitytty ryhmänä

P:Parasta on ollut omasta mielestä kivojen tapahtumien järjestäminen  oppilaille että muillekin sekä kokouksissa vaikuttaminen. Yksi kohokohdista on ollut myös kun itse kilpaurheilijana pääsin pitämään puheen urheilulukion puolesta, jossa kerroin oppilaskunnan näkemyksestä sekä omasta näkökulmasta urheilijana. Vaikeimpana pidän samaa asiaa kun Oskari, eli ajankäyttö.

3.Minkälaisia suunnitelmia oppilaskunnalla on vielä tälle lukukaudelle?

O: Meillä on vielä School´s out- tapahtuma tulossa pian ja siitä onkin tiedotettu jo wilmassa. Osallistutaan hallituksen kanssa myös kevät- ja yo-juhlien valmisteluihin. Kirjasto- hankkeeseen osallistutaan, jossa kirjasto ja opiskelijakunnan hallituksen huone yhdistetään. Seuraavassa kokouksessa mietitään myös Siisti Biitsi- kampanjaan osallistumista.

P: Siinä ne kaikki tulikin. Muistakaa lukea wilmasta School´s out tiedote!

4.Mistä haaveilette tulevaisuudessa?

O: Haaveena tällä hetkellä olisi tietenkin Idolssissa pärjääminen, mutta oikeustieteellinen olis se miun juttu lukion jälkeen.

P: Haaveena olisi tulevaisuudessa saada täältä onnellisena lakki päähän ja siitä tähtäimessä lähteä jatko-opintoihin farmasian-, ravitsemustieteen- tai liikuntatieteen alalle.

5.Onko mitään vinkkejä tuleville lukiolaisille? Entä uudelle oppilaskunnalle ensi vuonna?

O: Lukiolaisille vinkkejä ois jatkuvaan näyttöön panostaminen ja kunnollinen opiskelu, huomattu on, ettei lukiota pääsekään läpi lukematta. Toivon uuden hallituksen toimivan hyvin, ja että etteivät ottaisi niin paljoa stressiä. Itse ottanut sitä välillä turhankin paljon, vaikkei tarvetta olisi. Kun hommat hoitaa ajallaan niin välttyy suuremmilta ongelmilta ja stressiltä.

P: Tavoitelkaa rohkeasti sitä mistä haaveilette ja tehkää paljon töitä sen eteen. Ettei tarvitse sitten jälkikäteen harmitella yritinkö parhaani ja teinkö riittävästi töitä. Ja muistakaa myös se riittävä lepo ja vapaa-aika. Kohta se kesälomakin jo alkaa.😍

Paljon onnea Oskarille Idolsiin ja Petralle kesän kisoihin!

Teksti; Mari Luukkanen

Katuviesti 2017

Tämän vuoden katuviestit juostiin perinteisesti sateisessa säässä. Edellisistä vuosista poiketen, sade tuli tänä vuonna veden sijasta lumena. Mutta hyinen kelihän ei menoa haitannut. Tunnelma oli hyvinkin lämmin, eikä iloisista ilmeistä ollut hetkeäkään puutetta!

Lyseon iskun joukkueiden puolesta kisat olivat suurmenestys. Niin tyttöjenkin kuin poikienkin sarjassa, joukkueemme onnistuivat nappaamaan kolmoisvoitot! Lukioiden sarjoissa siis joka ikinen mitali tuli meidän oppilaitokseemme.
Lyseon iskun miesten ykkösjoukkue
teki myös päivän kovimman ajan, 5 min 25 s.
 Erityistä tästä tekee  myös se tekijä, että
joukkuessa oli vain neljä juoksijaa viiden sijasta.
Heppu Malmsted juoksi siis kaksi osuutta.

Ohessa on kuvia päivän tunnelmista. Otokset on ikuistanut Petri Saarelainen.

Kestävyysjuoksua ja lentopalloa; Reetta Jorosen ja Simo Suppolan haastattelu

Periksiantamattomuus ja iloinen mieli, nämä kaksi urheilijalle tärkeää ominaisuutta näkyvät vahvasti kahden lyseolaisen urheilijan, Reetta Jorosen ja Simo Suppolan, tekemisessä. Kävimme torstaina 4.5 haastattelemassa kyseisiä atleetteja.

Simo suorittamassa vaativaa lentopallo-temppua

Simon laji on lentopallo. Simon kiinnostus lajia kohtaan alkoi kolmannella luokalla, kun hänen liikunnanopettajansa suositteli hänelle kyseistä lajia. Simo lähti rohkeana poikana kokeilemaan lajia, eikä tämän jälkeen ole katunut hetkeäkään päätöstään.  

Simoa kiehtoo lajin vauhdikkaat tilanteet, ja se samalla motivoi pelaamaan lajin mukavan luonteen lisäksi. Simon vahvuus lentopalloilijana on iloinen mieli pelatessa sekä joukkuekavereiden kannustaminen. Heikkouksista kysyttäessä, Simo vastasi nöyrään sävyyn, että kaikessa voisi olla parempi. Näinhän sen tulisikin olla; aina pitää pyrkiä kehittymään jokaisella osa-alueella. Epäonnistumiset Simo prosessoi mielessään ja pyrkii unohtamaan ne mahdollisimman pian, jotta ne eivät häiritsisi seuraavaa suoritusta.

Simon suurin saavutus lentopalloilijana on sm-pronssimitali, joka tuli voitettua Itä-Suomen alueen joukkueen kanssa. Kun kysyimme mitä tavoitteita Simolla on tulevaisuudelle, hän nojasi taakse sohvalla ja vastasi, ettei tavoitteita ole mutta tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää.

Reetta ylittämässä aitaa

Silllä välin kun Simo pomputtelee lentopalloa, on Reetta juoksemassa. Reetan laji on siis kestävyysjuoksu. Kiinnostus juoksua kohtaan lähti siitä, kun Reetta lähti ystävänsä Etin innoittamana kokeilemaan yleisurheilua yleisurheilukouluun. Oli hyvä päätös lähteä kokeilemaan, sillä tulosta on tullut. Sen todistaa lukuisat sm-mitalit ja finaalipaikka Kalevan kisoissa, sekä voitto maaottelussa viime syksynä, kun Reetta edusti Suomea. Maaotteluvoitto oli Reetan mukaan myös hänen uransa huippuhetki!

Reetan tavoitteena on päästä juoksemaan vielä joku päivä olympialaisissa. Tavoitteeseen pääsyyn auttaa varmasti Reetan vahva motivaatio ja halu olla paras. Reetan vahvuus urheilijana on periksiantamattomuus, joka on varmastikin loistava ominaisuus kestävyysjuokussa lajin luonteen takia. Reetan heikkous taas on se, ettei hän aina malta juosta tarpeeksi hiljaa. Kuulostaa hiukan hullunkuriselta, onhan lajin tarkoitus kuitenkin juosta nopeimmin maaliin. Epäonnistumisiakin tulee kuitenkin vastaan. Niitä Reetta käsittelee pitkillä lenkeillä, jolloin pystyy raivoamaan oikein kunnolla.

Loppuun kysyimme kaksikolta vielä muutaman haastavamman kysymyksen. Kysyimme muunmoassa, mitä mieltä atleetit ovat urheilukio-statuksen hankkimisesta Savonlinna  Lyseon Lukioon. Molemmat olivat sitä mieltä, että se olisi hyvä asia. Kouluun ei menisi niin paljoa aikaa ja voisi keskittyä enemmän harjoitteluun.

Viimeiseksi kysyimme vielä elämän suurimman kysymyksen: Mikä on elämän tarkoitus? Tähän Simo kerkesi vastaamaan, että elämän tarkoitus on pitää hauskaa ja nauttia joka ikisestä päivästä. “Juurikin näin.” kuului myöntävä vastaus Reetan suusta

Simo ja Reetta haastattelun uuvuttamina

Simo ja Reetta leikkimässä