Sivut

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Missä onni oikein on?

Saavuin Savonlinnan Teatteriin odottavin mielin. Vihdoin pääsen taas teatteriin! Iloinen puheensorina täyttää katsomon ja kohta ei enää näy tyhjiä paikkoja. Kaikki ovat tulleet innoissaan katsomaan Missä Onni? Minna Canthin naisia -näytelmän ensi-iltaa.


Kiinnitän huomioni lavasteisiin, etenkin pianistina innostun lavalla olevasta mustasta pianosta – eihän sellaista teatterissa usein näe. Teatteri alkaakin iloiseen lauluun ja pianon soittoon. Näytelmä vie katsojan heti mukanaan ja yleisö solahtaa nauruun.
Näytelmä kertoo viidestä eri tarinasta ja seitsemän naisen elämästä. Tarinoissa liikutaan sulavasti tunnelmasta toiseen. Kira Boesenin näyttelemät naiset kokevat syyllisyyttä ja pelkoa, mutta toisaalta he ovat myös toiveikkaita ja voimakkaita luonteita. He joutuvat taistelemaan köyhyydessä ja alistumaan miehilleen, mutta välillä he myös rietastelevat ja tekevät oman mielensä mukaan.
Musiikki sävyttää ja korostaa koettuja tunteita. Vakavia asioita, kuten vapauden ja tasa-arvon kysymyksiä, käsitellään taitavasti – mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa. Tarinat herättävät minulle paljon ajatuksia ja aihe on tärkeä sekä ajankohtainen. Mieleeni tulee esimerkiksi ajatus siitä, miten huono asema naisilla voikaan olla. Monissa muissa maissa naisia kohdellaan kaltoin ja heillä on yhteiskunnassa kehnot oltavat. Näytelmä muistuttaakin myös siitä, ettei kaikkien elämä pääty onnellisesti.
Mieleeni jää Minna Cantin naisista etenkin hulvaton ja hauska Kauppa-Lopo. Kauppa-Lopolla on hiukset takussa, naama virnussa ja hän on olemukseltaan hyvin miesmäinen. Hänen huumorinsa iskee yleisöön ja saa myös minun huuleni hymyyn. Esityksen loputtua nousemme kaikki katsomossa hurraamaan. Se oli hieno kokemus ja muistutti minua siitä, miten hienoa taidetta teatteri onkaan!

Teksti: Maarit Mielikäinen
Kävin Teatterissa -kolumni julkaistu Savonmaa lehdessä 25.3.2015.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Lyseon kirjastopäivä

Koulullamme vietetään tänään kirjastopäivää. Kirjastossa on mahdollisuus vastata kyselyyn kirjaston käyttöä koskien, sekä testata tietoutensa Minna Canthista, jonka päivää tänään vietetään. Vastatessasi voit myös osallistua arvontaan.

Katriina Karhu kertoo idean kirjastopäivään syntyneen uutuuskirjojen myötä. Hän halusi myös kartoittaa hieman opiskelijoiden tottumuksia käyttää kirjastoa.

Kirjastopäivän kahvitarjoilu houkutteli paikalle useita opiskelijoita jo ensimmäisellä välitunnilla.

'

Käy sinäkin tutustumassa kirjastoon!


Teksti: Ronja Moilanen
Kuvat: Satu Innanen

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Wanhat 2015

Vihdoin odotettu päivä koitti! Aloitimme tanssit esiintymällä koulumme väelle.

 







Iltapäivällä tanssimme Savonlinnasalissa täydelle katsomolle.





  

Yhteiskuvien jälkeen ilta huipentui Olavinlinnan näytökseen! 
  




Tanssijan näkökulma päivästä:


Maarit Mielikäinen
Päivä oli mieleenpainuva ja ehdottomasti yksi lukion kohokohdista.  Harjoituksissa ryhmällämme oli hyvä yhteishenki ja opimme tuntemaan toisemme paremmin. Vanhojen päivänä kaikki olivat todella kauniita ja päivään oltiin valmistauduttu huolella. Aamu oli aika kiireinen, kun kampauksen tekemisessä ja laittautumisessa kului aikaa. Koulun tanssit menivät nopeasti ohi ja sitten otimme kuvia ja tanssimme Savonlinnasalissa.  Olavinlinnan esitys oli minulla vasta myöhään illalla, joten menimme porukalla syömään ja otimme vielä joitakin ryhmäkuvia. Tanssit sujuivat hyvin ja pidin erityisesti omatanssista, josta saimmekin paljon kehuja yleisöltä. Kokonaisuudessaan päivä oli onnistunut ja täynnä upeita hetkiä! Päivää juhlittiin vielä jatkoilla.


Lisää kuvia Savonlinnasalin ja koulun tansseista sekä video omatanssista koulujen kotisivuilta.


Teksti: Maarit Mielikäinen
Kuvat: Ismo Falck ja Maarit Mielikäinen

Saksan kuvisvaihto projekti

Savonlinnan Lyseon lukio teki syksyn aikana kuvaamataidon yhteistyöprojektin Saksan Nürnbergiin paikallisen kansaivälisen Gymnasiumin kanssa. Projektin aiheena oli minä ja vapaa-aika ja siihen osallistuivat lyseolta noin 50 ykköstä ja Nürnbergistä 29 oppilasta.

Projekti lähti liikkeelle Nürnbergin päästä, kun Gymnasiumin opettajat päättivät vuonna 2013 lisätä/korostaa koulunsa kansainvälisyyttä tekemällä jonkinlaista yhteistyötä ulkomaalaisten koulujen kanssa.Savonlinnan Lyseon lukio valikoitui yhdeksi yhteistyökumppaniksi Riitta Kapanen-Hermeksen Savonlinna-yhteyden ansiosta. Kapanen-Hermes on kuvaamataidon opettaja Gymnasiumissa ja on lähtöisin Savonlinnasta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974 sen aikaisesta Savonlinnan tyttölukiosta ja päätyi lopulta Joensuun kautta Saksaan asumaan ja opettamaan kuvaamataitoa. Kapanen-Hermes matkustelee paljon Saksan ja Suomen välillä ja hän otti yhteyttä lyseon kuvaamataidon opettajaan Titta Välimäkeen viime kesänä, jolloin alettiin suunnittelemaan yhteistä kuvistyötä. Lopullinen aihe poimittiin Saksan ja Suomen opetussuunnitelmista ja muokattiin tarkoitukseen sopivaksi.

Projektin ideana oli, että kummassakin koulussa oppilaat maalaavat akrylli- ja peiteväreillä maalauksen omasta vapaa-ajastaan ja kiinnostuksen kohteistaan, jonka jälkeen osa töistä lähetetään toiseen lukioon, jossa niistä kootaan näyttely. Näin kummassakin koulussa saadaan tutustua eri maan nuorten kulttuuriin ja vapaa-ajan viettoon.
Maalaukset ovat nyt valmiita ja näyttelyitä ollaan järjestämässä kumpaankin kouluun. Lyseon oppilaiden yleisin aihe oli urheilu ja erityisesti talvilajit kuten jääkiekko tai laskettelu. Saksan puolella Kapanen-Hermeksen mukaan suosituin aihe oli jalkapallo. Urheilun lisäksi oli myös monia muita mielenkiintoisia aiheita.

Itse projektiin osallistuneina voimme todeta sen onnistuneen hyvin ja olleen antoisa varmasti sekä saksalaisille että meille. Soitimme esimerkiksi Skype-puheluita Saksaan ja vertailimme töiden edistymistä livenä. Toivottavasti jatkossakin ykköset pääsevät kokeilemaan vastaavanlaista yhteistyötä.


Kuvaamataidon opettajien mukaan yhteistyötä koulujen välillä tullaan tulevaisuudessa jatkamaan ja uutta projektia on jo kehitteillä, mutta mitään tarkempia suunnitelmia ei ole vielä tehty. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

Alla muutama kuva Lyseon oppilaiden töistä ja Riitta Kapanen-Hermes töitä ihastelemassa.






Teksti ja kuvat: Tapio Loikkanen ja Toni Mikkonen

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Koripallon harrastajia lisää Savonlinnaan


Koripallon pelaaminen Savonlinnassa alkoi 60-luvun alkupuolella. Silloin harrastus ei ollut vielä
kovin suosittu, mutta sen suosio kasvoi todella nopeasti. Nopean kasvun seurauksena päätettiin
perustaa Savonlinnan Basket toukokuussa 1972 jatkamaan Savonlinnan NMKY:n koripallojaoston
10 vuotta kestänyttä toimintaa. Seuran ensimmäisen puheenjohtaja oli silloisen Savonlinnan
kaupungin liikuntasihteerin Jorma Lankkinen. Lankkinen halusi painottua juniorityöhön ja hänen
ohjetta on noudatettu edelleen.
 
Savonlinnassa koripallon pelaajia ei ole tällä hetkellä mielestäni kovin paljon, koska jotkin ikäryhmät eivät ole saaneet joukkuetta kasaan. Basketilla ei myöskään ole yhtään naisjoukkuetta.
 
Koripallon harrastaminen Savonlinnassa on suhteellisen halpaa. Harrastukseen ei tarvitse, kuin
pallon, kengät, shortsit, paidan sekä juomapullon. Jos joukkue haluaa pelata sarjapelejä, niin silloin
kaikilla pelaajilla pitää olla lisenssi. Lisenssi maksaa noin 80 euroa koko kaudelta, ja siihen sisältyy
vakuutus, jos peleissä kävisi jokin tapaturma (basket.fi asiointi&info).Yhteensä harrastaminen
maksaa vuodessa noin 200 euroa ja se ei ole paha hinta. Kuitenkaan joka vuosi ei mene noin
paljon rahaa, koska joka vuosi ei tarvitse ostaa uusia kenkiä tai palloa.
 
Pelimatkoihin menee rahaa suhteellisen paljon, koska bussit ovat todella kalliita. Seura kerää
rahaa erilaisilla talkoilla ja kahvion pitämisellä pelien aikana juuri pelimatkoihin, ettei pelaajien
tarvitse maksaa isoja kustannuksia. Tämä on minusta todella hyvä käytäntö. Pelaajat eivät yleensä
joudu maksamaan kuin noin 10 euroa omasta pussistaan ja se ei minusta ole paljon mitään.
"Savonlinnassa on todella hyvät harraste mahdollisuudet koripallolle, koska täällä salit ovat todella
hyvässä kunnossa ja ne ovat tarpeeksi tilavia koripallon peluulle". Salivuoroja joka
joukkueella on kolme tai neljä kertaa viikossa ja se on sopiva määrä, koska yksi vuoro kestää
puolitoistatuntia. Harjoitukset ovat suurimmaksi osaksi kouluilla, joten välillä harjoituksia joudutaan
perumaan, jos koulu tarvitsee salia juuri silloin, kun sinne on varattu harjoitusvuorot. Kun kouluille
ei pääse harjoittelemaan, niin harjoitukset pidetään silloin yleensä ulkona esimerkiksi pururadalla
juoksulenkki merkeissä tai jollain kentällä, jossa tehdään erilaisia ponnistusvoimaa kehittäviä
harjoituksia.
 
Savonlinnassa koripallon valmentajia ei ole myöskään kovin paljon. Minun isäni on valmentanut
minua viisi vuotta ja kolme vuotta sitten hän siirtyi valmentamaan pikkuveljeni joukkuetta, kun
meidän joukkue sai uuden valmentajan. Nykyään valmentajat ovat suurimmaksi osaksi
Savonlinnaan tulleita opiskelijoita, jotka harrastavat koripalloa. Opiskelijat ovat käyneet
valmentamaan joukkueita esimerkiksi siksi, että valmentamisesta saa pienen rahallisen
korvauksen. Uudet valmentajat ovat todella tasokkaita valmentajia ja heillä on paljon uusia
harjoitteita vanhojen harjoitteiden lisäksi.
Tällä hetkellä kaikki muut Savonlinnan Basketin joukkueet paitsi miesten joukkue pelaavat
kaakkoista sarjaa ykkös divisioonassa. Basketin miehet pelaavat kuntosarjaa. Basketin kaikki
joukkueet ovat pelanneet joka kaudella suhteellisen hyvin. Tänä kautena Basketin C-pojat ovat
oman sarjansa sarjajohtajia. Basketin A-pojilla pelit eivät ole niin hyvin menneet. A-pojat ovat
pelanneet kaudella kymmenen peliä ja ovat voittaneet vain yhden pelin. Aivan
pienimpien sarjassa kaikki pelaajat saavat pelata tasapuolisesti peleissä, jolloin peli-into säilyy.
Pienimpien harjoituksissa ei vielä harjoitella niin kovaa, että tavoiteltaisiin heti voittoja vaan ensin
on tärkeintä saada hyvä yhteishenki koko joukkueelle.



Käyttöoikeus: CC0 Public Domain / UKK (pixabay.com)


Koripallon harrastus Savonlinnassa on halpaa ja mukavaa. Täällä on hyvät mahdollisuudet
harrastaa lajia ja kehittyä siinä todella pitkälle. Valmennuksen osaavat valmentajat pitävät siitä
huolen, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa ja kehittyä pelaajana. Kaikki joukkueet ottavat
mielellään vastaan uusia koripallon harrastajia, koska Savonlinnassa niitä ei liikaa vielä ole.
Teksti: Jasse Kurola
Kuva: pixabay.com

Hobitti, kirjasta elokuvaksi ja takaisin


 Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin
kirjan kannen on maalannut kirjailija Tove Jansson (1973)
Hobitti, sinne ja takaisin, on J.R.R. Tolkienin alun perin suosioon nostanut ja Suomessa alun perin vuonna 1973 (alkuteos 1937)nimellä ”Lohikäärmevuori” teos, joka on taas lähiaikoina noussut suosioon hiljattain julkaistujen Hobitti –elokuvien myötä. Kirjassa hobitti nimeltä Bilbo lähtee 13 kääpiön mukana valloittamaan kääpiöiden lohikäärmeelle menettämän vuoren takaisin. seikkailu sijoittuu J.R.R. Tolkienin jo nuorena kehittelemään fantasiamaailmaan ”Keskimaahan”. Peter Jackson, joka toimi ohjaajana myös suursuosion saavuttaneessa Taru sormusten herrasta trilogiassa, otti haasteen vastaan ja ohjasi nämä kriitikkojen riepottelemat hobitti -kolmoiselokuvat. En kuitenkaan kerro nyt elokuvien suosion tai epäsuosion syistä ja seurauksista, vaan vertailen elokuvien ja kirjan juonellisia eroja ja eroavaisuuksien syitä ja seurauksia.

Ensisilmäykseltä voisi olettaa, että kirjan ja elokuvien juonet ovat täysin identtiset, kerrotaanhan niissä sentään samoista tapahtumista. Näin ei kuitenkaan ole. Elokuvissa yleisesti ottaen muutetaan juonta usein lyhentämällä ja tiivistämällä tapahtumia. Tämän ei kuitenkaan luulisi tapahtuvan tässä tapauksessa sillä reilun 300 sivun kirja on venytetty kolmeksi yhteispituudeltaan 7 tuntia ja 54 minuuttia kestäväksi elokuvaksi. Luulot osoittautuvatkin oikeiksi sillä alkuperäisen tarinan ja henkilöiden lisäksi mukaan on otettu lähes sama määrä sivukertomuksia, romansseja sekä täysin uusia henkilöitä. Yksi asia on kuitenkin luulojen vastaista, koko kertomus ehtii tapahtua kirjassa hieman yli vuodessa, mutta elokuvissa seikkailu tuntuu olevan survottu muutamaan viikkoon. Tätä ei tietenkään missään elokuvan vaiheessa myönnetä eikä kielletä. Tietenkin elokuva saattaisi vaikuttaa paikallaan junnaavalta ja pitkitetyltä, kun kirjassa paluumatkakin vie jo monta kuukautta, mutta sellainen sopii kirjan tyyliin. Tässä voisi nostaa esille sen, onko elokuvaan onnistuttu luomaan sama leppoisa ja mukanaan vievä tunnelma kuin kirjassa. Mielestäni ei. Katsottuani elokuvat minulle ei jäänyt samaa kaipuuta uuteen seikkailuun, jonka kirja oli minulle antanut. Elokuvasta oli tehty paljon kirjaa vakavampi ja dramaattisempi ja suurin osa huumorista oli hävinnyt jonnekin matkanvarrella. Elokuvasta oli jätetty pois myös kaikki kirjan arjenläheiset asiat, jotka tekivät kirjasta ja sen hahmoista helposti samaistuttavia. Esimerkiksi syöminen, joka oli kirjan tärkeä huomiokohta, on jätetty elokuvasta lähes kokonaan pois. Elokuva esittää kaiken majesteettisena ja dramatisoituna, joka saattaa olla jonkun mieleen. Elokuvaan lisätyt uudet henkilöt ovat suurimmalta osalta aikaisemmin ilmestyneestä Taru Sormusten Herrasta –trilogiasta. Uusia henkilöitä on käytetty sitomaan trilogiat toisiinsa tai vain tuomaan lisää tunnetta elokuvaan. Hobitti –trilogiassa nimittäin esiintyy uusi ja ennen näkemätön romanssi, joka ei liity juoneen tai kirjaan millään tavoin, mutta kuuluu lähes joka elokuvan vakiovarustukseen.
Yhteenvetona pidän itse enemmän kirjan juonesta ja kerronnasta, mutta löytyy myös ihmisiä, jotka nostavat elokuvat kirjan edelle joko vain niiden dramaattisemman kerronnan vuoksi tai niiden massiivisen suosittujen edeltäjien takia. Valinta on tiivistetysti siis tehtävä kotoisan ja leppoisan seikkailukertomuksen ja vauhdikkaan ja uljaan fantasiaelokuvan välillä.

Ahneuden hinta


J.R.R. Tolkienin Hobitti –kirjassa on monia kiinnostavia henkilöitä, joita voisi vertailla monin eri tavoin, mutta montaakaan hahmoa ei ole käsitelty niin tarkoin kuin Thorinia, Vuorenalaista kuningasta ja Smaugia, Yksinäisen vuoren lohikäärmettä. Moni saattaisi nyt kysyä, että mitä samaa näillä kahdella on. Toinen on valtava lohikäärme ja toinen vain pieni kääpiö. Toinen syöksee tulta ja toinen vain heiluttelee kirvestä. Smaugin ja Thorinin yhtäläisyydet eivät ole aivan pinnallisia tai näkyviä. Niitä löytääkseen on mentävä syvemmälle. Kun sitten löydät yhtäläisyyksiä, huomaat, että Smaug ja Thorin ovatkin pohjimmiltaan aika samanlaisia.
Heidän eronsa ovat aivan selvästi näkyvillä Smaug on iso, paha lohikäärme, joka ei ole saanut aikaan muuta kuin pahaa ja Thorin on uljas kääpiöprinssi, jonka tarkoitus perät ovat jalot ja oikeutetut. Yhtäläisyydet löytyvätkin jo paljon syvemmältä ja päällimmäisenä niistä on molempien sammumaton himo kultaan ja rikkauksiin. Smaug on varastanut rikkautensa yltäkylläisyydessä eläneiltä kääpiöiltä, vaikka ei sitä itse mihinkään käytä tai tarvitse. Asiaa tarkasti katsomalla voidaan huomata, että roolit ovat nyt vaihtuneet Thorinilla ja muilla kääpiöillä ei ole pulaa mistään, mutta he lähtevät silti ryöstämään vuoren takaisin vaikkeivät rikkauksia mihinkään tarvitsisikaan. Molemmat eivät oikeasti tarvitse kultaa vaan himoavat sitä luonnostaa ja tekevät mitä vain saadakseen sen haltuunsa. Smaug tuhoaa järvikaupungin, mutta vain koska Thorin tuli häntä hätyyttämään ja tämän jälkeenkään Thorin ei suostu jakamaan rikkauttaan edes auttaakseen kärsiviä järvikaupunkilaisia vaan linnoittaa kultansa vuoren sisään kuin lohikäärme, kuin Smaug.

Eivät Yksinäisenvuoren lohikäärme ja Vuorenalainen kuningas kuitenkaan sisimmältään aivan samanlaisia ole. Lopussa Thorin kaatuu taistelussa järvikaupunkilaisten rinnalla ja sopii erimielisyytensä heidän kanssaan toisin kuin Smaug, joka kuolee suojatessaan aarrettaan. Siinä ehkä piileekin kirjan opetus ahneudesta: ”Jos et jaa rikkauttasi sitä tarvitseville, kuolet sitä suojellessasi”.

Teksti: Kaapo Pulkkinen 14e
Kuva: Wikipedia

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Lukulomalaisen tunnelmia





Abien lukuloma alkaa olla jo loppusuoralla ja maanantaina kirjoitukset taas pyörähtävät käyntiin.  
Penkkareiden jälkeen ajattelin, että onhan tässä vielä hyvin aikaa lukea, mutta viikot ovat vierähtäneet liiankin nopeasti. 

Lukuloma on hieman hämäävä käsite, sillä lomailuun ei ole aikaa kun valtava kirjapino odottaa lukemistaan.
Itse kävin koululla melkein joka päivä kertauskursseilla ja tenteissä, joten luettua tuli päivittäin ainakin jonkin verran. 
Olenko lukenut tarpeeksi? Miten tulen pärjäämään vaativissa yo-kokeissa? Miten aika tulee riittämään? 
Nämä kysymykset pyörivät mielessä ja vastaus selviää vasta kokeessa.
Kohta tämä kaikki kuitenkin on ohi ja voi viimein hengähtää hetkeksi.
Nyt lukulomailua kokeilleena ja jo pari ainetta kirjoittaneena annan tuleville abeille pari vinkkiä omaan koitokseen.

 1.  Osallistu kaikille mahdollisille kertaustunneille, preppauskursseille ja tentteihin.

Suullinen kuulustelu tai tentti saattaa kuulostaa aluksi kauhealta. Eikö kirjoituksiin pidä jo lukea muutenkin ihan tarpeeksi? Ei tässä mihinkään tenttiin enää halua lukea. Pelko pois, tentit eivät oikeasti ole mitään tiukkoja kuulusteluja, nimi on vain hämäävä. Jokainen tentti, jossa kävin, oli itse asiassa aika rento. 
Tentissä kerrataan tärkeitä asioita, tehdään muutama tehtävä ja on mahdollisuus kysyä opettajalta viime hetken vinkkejä.  Halutessaan on myös mahdollista korottaa tentissä kyseisen aineen keskiarvoa, mutta tämä täytyy sitten sopia erikseen opettajan kanssa.
Suurin osa kertauskursseista järjestetään ennen penkkareita, mutta minulla oli psykologian kertauskurssi nyt lukulomalla. Tämä oli erittäin hyvä järjestely, sillä se antoi rytmiä lukulomaan, eli toisin sanoen en sen takia voinut nukkua puolille päiville.
Myös tukiopetusta ja ylimääräisiä kertaustunteja kannattaa kysellä opettajilta.
Tänä vuonna Savonlinnan kesäyliopisto järjestää preppauskursseja monessa aineessa, ja niillekin kannattaa ehdottomasti mennä, maksullisuudesta huolimatta.
Itse koen, että opiskelu on paljon tehokkaampaa hyvässä ja ammattitaitoisessa opetuksessa, joten totta kai kaikki apu kannattaa ottaa vastaan.


  2. Rytmitä opiskelu ja vapaa-aika.

Tämä on se klassikkovinkki, joka on oikeasti todella tärkeä. Tee selkeä aikataulu opiskeluun ja noudata sitä. Sen ei tarvitse olla erityisen tarkka, voit vaikka vain päättää mitä ainetta luet minäkin päivänä tai jos luet montaa ainetta samana päivänä, että minkä verran luet mitäkin. Pidä myös vapaapäiviä, niin jaksat paremmin.  Harrastuksia ja kavereita ei pidä unohtaa ja on tärkeää, että opiskelun lisäksi on aikaa muullekin. Itse lopetan opiskelut yleensä viimeistään kuudelta illalla niin voin sitten loppuillan ottaa rennosti.


  3. Tee harjoituskokeita

Esimerkiksi matematiikkaa harjoittelen lähinnä siten, että teen edellisten vuosien yo-kokeita.  Vanhoista kokeista saa realistisen kuvan tehtävistä ja näkee myös heti oman tasonsa.  Kokeita kannattaa kysellä opettajilta tai tulostaa itse netistä. 
Reaaliaineissa esseiden kirjoittaminen voi tuntua hieman työläältä, mutta sen sijaan kannattaakin kerätä vaikka ranskalaisilla viivoilla asioita, joita vastaukseen itse laittaisi ja testata siten osaamistaan.  Jos kokeita tuntuu vaikealta arvioida itse, pyydä kyseisen aineen opettamaan tarkistamaan ne. Toki aika voi käydä vähiin, mutta ainakin itse koen, että harjoituskokeiden tekeminen on kannattavampaa kuin pelkkä lukeminen.


  4. Tee muistiinpanoja

Tämä pätee varsinkin reaaliaineisiin. Itse hankin psykologiaa varten suuren muistikirjan ja tein siihen ranskalaisilla viivoilla omat muistiinpanot tunnilla vihkoon tekemieni muistiinpanojen ja kirjan perusteella. Tykkään myös tehdä käsitekarttoja ja ne auttavat hahmottamaan asiat suurempina kokonaisuuksina. Kannattaa testata millä tyylillä oppii parhaiten, mutta tärkeintä on se, ettei pelkästään lue, vaan myös oikeasti yrittää sisäistää oppimansa asiat.


  5.  Aloita ajoissa

Itse aloitin heti joululoman loputtua, mutta lukemisen voi aloittaa jo aiemminkin. Näin ei missään vaiheessa tule liian kiire ja lukea voi vähän kerrassaan.  Jokaisella on oma tahtinsa lukea ja tehdä asioita ja onkin tärkeää, että tietää miten paljon aikaa tarvitsee varata lukemiseen. Yhdelle riittää pelkkä kirjojen selailu ja muistiinpanojen kertaus, toinen lukee kirjat kymmeneen kertaan läpi.


  6.  Muista, että ylioppilaskokeiden tulos ei määrää tulevaisuuttasi

Kannattaa silti asettaa pettymyksenkin uhalla itselleen arvosanatavoite, sillä se lisää suoritusmotivaatiota.  Jos lähtee vain yrittämään parhaansa, tulos ei välttämättä ole niin hyvä. 
Kuitenkin täytyy pitää mielessä, että jokainen tekee sen minkä pystyy ja mihin taidot riittävät. Ja jos se arvosana ei olekaan se toivuttu, ei se tarkoita, ettei unelmien koulupaikkaan olisi mahdollista päästä. Monissa jatko-opiskelupaikoissa pääsykokeilla on paljon suurempi merkitys ja osa pääseekin sisään vain pääsykoetuloksen perusteella.



Tsemppiä kaikille tämän kevään ylioppilaskokelaille ja toivottavasti tästä oli apua tulevaisuudessa tuohon koitokseen osallistuville!  









Teksti ja kuva Vilma Löppönen