Jääräpää, Juice ja paljon naurua – kirjailijailta

”Huhut Mielensäpahoittajan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.” Tuomas Kyrö

Jari Tervo ottamassa ryhmäselfietä Juha Itkosen kanssa. Tuomas Kyrö siteeraamassa Mark Twainia. Kyseiset huomioni kirjailijaillasta kertovat varmasti jo olennaisen: ryhmähenki oli tiivis ja tunnelma korkea. Kirjailijat olivat varsin rentoja ja rehellisiä, vaikka takana oli ollut pitkä päivä, kun joukko oli matkannut Rantasalmella yhdessä dosentti Jorma Kaimion kanssa.

Kirjakauppa Knut Possen järjestämä kirjailijailta kokosi jälleen suomalaisen kirjallisuuden parhaimpia nimiä yhteen. Savonlinnasali oli jälleen tupaten täynnä ihmisiä (yritän olla kirjoittamatta samoja vertauskuvia kuin viime vuoden postauksessani), joten tunnelma oli hikinen, lämmin ja vastaanottavainen.

Tällä kertaa kirjailijat oli selvästi valittu kiinnostamaan enemmän vanhempaa väkeä: Heikki Turunen kertoi Simpauttajansa jatko-osasta ja Aulikki Oksanen viisikymmenvuotisesta runoilijan urastaan. Jäin hieman kaipaamaan jotakuta, joka olisi Salla Simukan, viime vuoden kirjailijavieraan, tavoin koskettanut myös nuorisoa. Mielestäni esimerkiksi Terhi Rannela olisi ollut hyvä vieras, tai peräti Finlandia Junior -ehdokkuuden saanut Jyri Paretskoi.

Kirjailijaillan avasi upea Antti Heikkinen, joka kosketti kaikkia Juice Leskinen -faneja kertomalla yksinäisestä, ryyppäävästä ja epävarmasta Juicesta, joka kirjoitti koska ei osannut muutakaan. Heikkinen pohti Kaimion avustuksella, oliko Juice enemmän runoilija vai muusikko, mutta minulla on tähän vahvaa muistikuvaa. Itseni mielestä Juice sanoi ennen kuolemaansa olevansa ensin runoilija ja vasta sitten laulaja, joskin muistini saattaa pettää.

Kirjailijaillan kuluessa saimme kuulla Aulikki Oksasen koskettavaa runonlausuntaa, Jari Tervon naurattavia juttuja ja Vesa Luukkosen paikallistuntemusta. Komea Juha Itkonen kertoi henkilökohtaisesta suhteestaan Ajo-romaaniinsa, ja taisipa lavalla pyörähtää oikea Mielensäpahoittajakin, jolle jopa itse Kyrökin nauroi vedet silmissä.

Illan teema oli selvä: Vahva pohjatyö on elintärkeää romaania – varsinkin historiallista sellaista – kirjoittaessa. Tämän meille kertoivat niin Turunen, Luukkonen kuin Enni Mustonenkin. Kirjailijan tehtävänä on ottaa vaikutteita omasta ja toisten elämästä, tarkkailla ja tehdä havaintoja – ja maalata autenttinen, koskettava tai naurattava elämä sellaisena kuin se on.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, joskin kirjailijoiden väsymyksen pystyi aistimaan liiallisena toistona ja yksityiskohtiin takertumisena. Jossakin kohti mielenkiinto alkoi jo lopahtaa. Loppuillasta Knut Possen henkilökunta julkisti uuden novellikilpailun, jonka minä sattuneista syistä viime vuonna voitin (köhköh, itsekehu haisee). Novellikilpailusta on tulossa erillinen postaus, jahka sitä tässä kirjoittelen.

Teksti ja kuvat: Outi Karhu (väliaikainen kommentaattori)