Sivut

maanantai 18. marraskuuta 2013

Laiskoja nuoria?



Keskustelimme eräällä englannin kurssilla väitteestä, jonka mukaan nykynuoret ovat laiskoja. Saman väitteen mukaan yläasteella saa liian helposti kiitettäviä numeroita, joten oppilaat eivät opi tekemään töitä opiskelun eteen. Monilla olisi mahdollisuus parempiinkin arvosanoihin, mutta he eivät hyödynnä kaikkea opiskelupotentiaaliaan, ja heistä tulee alisuoriutujia.Väitteessä on paljon perää, mutta aikamoista yleistystä se on. Kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta löytyy niin puurtajia kuin vapaamatkustajiakin, myös nuorten joukosta, myös koululaitoksista.
Moni lukioon päässyt varmasti yhtyy ajatukseen, että yläasteella on helpohkoa saada ysejä ja kymppejä, vaikkapa vain opettelemalla asiat ulkoa. Jos keskiarvo ei Lyseon lukion kriittistä 7.0 rajaa ylittänyt, saattaa näkemys toki olla erilainen. Joka tapauksessa moni on yläasteella päässyt omaksumaan "vääränlaisen" opiskelutavan, ja jokaiselle aloittavalle vuosikurssille on aina pienoinen järkytys havaita numeroiden romahtavan lukiossa, jossa arvosanojen kriteerit ovat erilaiset.

Lukiossa ei kenellekään pitäisi ensimmäisen koeviikon jälkeen olla salaisuus, että töitä olisi hyvä tehdä. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty! Väsyttää, ei kiinnosta, huono päivä... Motivaation puutteelle on monia syitä. Hyvä motivaattori voisi olla unelmien jatko-opiskelupaikka, mutta mitäs tehdä sillä välin, kun vielä pohtii mahdollisia hakukohteita. Ja akateemisesti koulutettujen määrän kasvaessa Suomessa vähenee todennäköisesti samalla myös korkeakouluopintojen arvostus. Motivaation kaivaminen päivästä toiseen kirjallisuuden historian tai uskonnon termien opiskeluun on ymmärrettävästi vaikeaa, jos sillä ei koe saavuttavansa mitään arvokasta.
Mitä tulee koko opiskelupotentiaalin hyödyntämiseen, niin moni kyllä käyttää kaiken liikenevän energiansa koulunkäyntiin. Tuon energian määrä ei kaikilla vain ole huimaavan suuri. Kukapa haluaisi koulupäivän ja kotiläksyjen jälkeen olla niin väsynyt, ettei kykenisi enää liikuttamaan varvastakaan? Varsinkin kun maailmassa on niin paljon muutakin, mihin keskittyä: toinen käy viidesti viikossa jääkiekkotreeneissä; toinen on onneton, jos ei vietä päivittäin aikaa ystäviensä seurassa. Niin, ja onhan sitten ne kännykät, tietokoneet ja telkkaritkin viemässä aikaa ja huomiota koulutöiltä, mutta eivät maailman ongelmat ratkea ainakaan tekniikan poistamisella.

Ehkä nykynuoret sitten ovat laiskoja. Kuitenkin termi "nykynuoret" särähtää korvaan. Olivatko sitten kaikki nuoret viime vuosisadalla muka ahkeria ja tunnollisia koulutöissään? Ovatko aikuiset huomattavasti nuoria kovempia tekemään töitä? Ehkä nuo entiset nuoret vain kasvoivat aikuisiksi ja huomasivat voivansa kritisoida nuoria, kuten heitäkin kritisoitiin aikoinaan. Samoin tulevat nykynuoretkin kritisoimaan omia lapsiaan, jotka pilaavat heille valmiiksi luodun maailman.

Kuva ja teksti: Katri Nousiainen

Kirjailijaillan Kunkut ja kuningattaret (osa 1)


”Vietin osan lapsuudestani jalkapallokentällä, osan huonoa musiikkia kuunnellessa ja valtaosan kirjastossa.”    Jari Tervo
Tiistaina 5. marraskuuta Savonlinnasaliin kokoontui mitä mielenkiintoisinta porukkaa. Vuosittainen kirjakauppa Knut Possen järjestämä kirjailijailta sai sekä yleisön että kirjailijat liikkeelle. Sali oli melkein ääriään myöten täynnä kirjan ja (suomalaisen) kirjallisuuden ystäviä. Kirjailijoista paikalla olivat näin vaatimattomasti sanottuna koko Suomen kerma: Tuomas Kyrö, Kari Hotakainen, Salla Simukka, Antti Tuomainen, Jari Tervo, Kjell Westö sekä muutama savonlinnalainen kirjoittaja kuten Anneli Pääkkönen. Illassa esiteltiin myös Savonlinnan historiasta kuvin ja sanoin kertovaa Muuttuva Savonlinna -kirjaa.

Välikommentti: Muuttuva Savonlinna -opuksesta on itsellänikin jonkin verran kokemusta. Jouduin paketoimaan 50 kappaletta kyseistä kirjaa ollessani taksvärkkipäivänä töissä Knut Possessa. Kuinkas Meiju Suvas sen lauloikaan? ”Kova duuni on rahaa.” No niin…

Illan esiintyjät olivat kukin omalla tavallaan hyvin vakuuttavia ja osasivat naurattaa yleisöään oikeissa kohdissa. Kaikista komeimmat naurut sai ansaitusti aikaan Tuomas Kyrö, jonka satiirista Kunkkua pääsimme tutkimaan hieman syvällisemmin. Tai syvällisemmin ja syvällisemmin, niin, että kaikki olivat kirjaimellisesti kuolla nauruun.

Ehkä meille nuorille kaikista mielenkiintoisimmaksi muodostui Salla Simukan haastattelu, jossa käsiteltiin hyvinkin kärkkäästi muun muassa nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden rajoja. Simukan Lumikki Anderssonista kertova trilogia on saanut käännösoikeudet jo 37 maahan, mikä on mielestäni huikea tulos. Trilogian toinen osa Valkoinen kuin lumi (Tammi, 2013) ilmestyi juuri äskettäin. Kyseinen kirja kritisoi rankoin sanakääntein sensaatiohakuista mediaa ja vie lukijan kuumalle matkalle Prahaan.

Puheissaan Simukka kommentoi rohkeasti sitä, kuinka nuortenkirjallisuus on yhä enemmän pelkkä veteen piirretty viiva, jota ei voi rajata huolella. Sen sain konkreettisesti huomata, kun eräs vanhempi rouvashenkilö tulla tupsahti Simukan puheille ja hehkutti, kuinka oli niin pitänyt kirjasta. 

Harmikseni huomasin, että dosentti Jorma Kaimio ja Simukka puhuivat hyvin arasti siitä, minkälaisia hahmoja Sallan kirjoissa esiintyy (lesboja, transsukupuolisia). Tämä johtui luultavasti yleisöstä; se kun oli painottunut enemmän tuonne eläkeläispuoleen. Mutta! Olimme todella onnekkaita, kun saimme kuin saimmekin kovan yrityksen tuloksena haastattelun Sallalta. Siitä ja vähän muustakin lisää seuraavassa postauksessa.

Kirjailijailta oli kokonaisuudessaan todella antoisa ja hauska. Toivon todella, että perinne jatkuu ja ensi vuonna saisimme kaupunkiimme lisää loistavia kirjailijoita. Olisi myös mukavaa, jos yhä useampi savonlinnalaistaustainen kirjoittaja pääsisi estradille ja esittelisi omaa tuotantoaan. Se olisi hyvä esikuva muille, itsestään epävarmoille kirjoittajille.

12. marraskuuta julkistettiin ehdokkaat Finlandia-palkinnon saajiksi. Kirjailijaillan vieraista Kjell Westö sai ehdokkuuden kirjallaan Hägring 38 (Kangastus 38).

Kirjoittaja: Outi Karhu

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kirjailijaillan Kunkut ja kuningattaret (osa 2)

Haastattelussa: Salla Simukka 


Salla Simukka on nyky-Suomen tunnetuimpia ja suosituimpia nuortenkirjailijoita.



1. Mistä sait ajatuksen kirjoittaa Valkoinen kuin lumi -romaaniisi juuri transsukupuolisen henkilön?

Tähän Simukalla oli nopeasti vastaus valmiina. Hän totesi halunneensa jonkin hieman erilaisen syyn sille, mikseivät Lumikki ja Liekki voineet aiemmin jatkaa suhdettaan. Hän oli tahtonut kirjoittaa Liekille jonkin suuren salaisuuden, joka vaikuttaisi hänen ihmissuhteisiinsa. Simukka korosti myös sitä, että halusi käsitellä aihetta niin, ettei transsukupuolisuus olisi mitään muuta kuin yksi ihmisen ominaisuus.

2Miten vastaat väitteeseen, jonka mukaan käytät "homokiintiöitä"?

Joudun varmaan selventämään tätä kysymystä teille lukijoille. Salla Simukka kirjoitti jo esikoiskirjassaan tytöistä, jotka rakastuvat toisiinsa. Tästä kehkeytyi silloin suuri kohu, eikä Simukka sen jälkeen suinkaan ole lopettanut aiheesta puhumista, päinvastoin. Hänen useimmissa kirjoissaan on nähty yksi tai useampi sateenkaarinuori, ja osa lukijoista on kritisoinut häntä homokiintiöiden käytöstä.

Kysyttyäni tätä asiaaSimukka purskahti nauramaan. Myöhemmin hän totesi, ettei ajattele asiaa niin. Hänen mielestään on parempi kirjoittaa siitä, mistä vain harva suomalainen (nuorten)kirjailija kirjoittaa kuin siitä, mikä on kulutettua.

4. Milloin ja miksi aloitit kirjoittamisen?

Tämän kysymyksen kohdalla tuli ensimmäinen ahaa-elämykseni. Simukka kirjoitti esikoiskirjansa (Kun enkelit katsovat muualle, WSOY 2002ensimmäisen version jo 18-vuotiaana! Hän sanoi aloittaneensa kirjoittamisen vakavissaan 13-vuotiaana, mutta miettineensä jo paljon aiemmin kirjailijaksi ryhtymistä. 
Simukka korosti kirjallisuuden ja kirjojen merkitystä siinä, miksi hän alun perin ryhtyi kirjoittamaan. "Olen aina nauttinut kirjallisuudesta", hän totesi. "Ajattelin, että haluan joskus kirjoittaa noin hyvin kuin nuo muut."


5. Mitä teet kun kirjoittaminen tuntuu vaikealta?

Salla Simukan mielestä paras konsti kirjoitusjumista” ylipääsemiseen on kirjoittaminen. On aivan sama, onko kirjoituksesi hyvä vai huono, kunhan vain kirjoitat. Ota aikaa sieltä, missä sitä on. Älä tuskaile sen kanssa, ettet mukamas ehdi kirjoittaa ikinä mitään. Ota käyttöösi lukiolaisen pitkät hyppy- ja välitunnit. Kirjoita, koska pidät siitä.

6. Onko sinulla vinkkejä kirjailijaksi aikoville?

Tähän Simukka vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi: kirjoituskilpailut. Nuoren kirjoittajan kannattaa osallistua kilpailuihin ihan jo sen vuoksi, että silloin hän joutuu kirjoittamaan jotakin niin loppuun, että viitsii lähettää sen toisten luettavaksi. Samoin, totta kai, kokemus karttuu ja tieto lisääntyy. On myös huomioitavaa, että monet kustantajat ottavat positiivisesti huomioon kirjoittajat, jotka ovat kilpailleet.

Tästä päästäänkin hyvän aasinsillan avulla koko kirjailijaillan parhaimpaan osioon: kirjoituskilpailun julkistamiseen. Jokainen lukiolainen, amislainen tai vaikka kymppiluokkaa käyvä nuori opiskelija voi nyt avata pöytälaatikon kannen tai tarttua kynään ja kirjoittaa novellin. Puhumalla oman opettajasi kanssa voit saada kirjoituksesi kilpailun raadin tykö… ja vaikka ihan voittoon saakka. Otatko sinä haasteen vastaan? 


Kirjoittaja: Outi Karhu















maanantai 4. marraskuuta 2013

Millainen on lyskalaisten unelmaopettaja?


Ennen kevään 2013 ylioppilaskirjoituksia mediaryhmä järjesti ryhmänohjaustuokiolla pienen kyselyn oppilaiden keskuudessa, jossa 60 lyseolaista vastasi tiedusteluihin opettajakunnastamme.
Yhteensä kysymyksiä oli 12, joista suurin osa oli monivalintakysymyksiä. Ensimmäisillä kahdella kysymyksillä määritettiin se, oliko vastaaja kumpaa sukupuolta ja mihin perusryhmään, ykkösiin vai kakkosiin, hän kuului. Kaikkiaan vastaajat voitiin jakaa neljään ryhmään, jossa jokaisessa oli 15 jäsentä.

Tärkein kysymys koski lyseolaisten mielipidettä siitä, millainen olisi unelmaopettaja. Yllättävää kyllä, monet vastauksista olivat hyvin samansuuntaisia, joten asiasta voisi päätellä, että nuorten maku unelmaopettajan suhteen on melko samanlainen ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Tässä muutamia mielipiteitä:

"Rento, hyvät vitsit, kuitenkin auktoriteettinen, ymmärtäväinen, tasa-arvoisesti kohteleva, selkeä puhe ja vahva ääni, nykymaailman ymmärrys"

"Osaa pitää kuria, mutta on ymmärtäväinen, esimerkiksi mitättömien myhästelyjen suhteen. On selkeä"

"Rento. Hyvä opettamaan ja tunneilla on hyvä olla"

"Opettaa selkeästi ja kiinnostavasti. Tarpeeksi tiukka ja johdonmukainen. Osaa opettamansa asian itse erittäin hyvin"

"Sellainen, joka osaa hyvin opettaa ja selittää asiat niin, että ne ymmärtää. Ei ole liian tiukka, mutta ei myöskään liian lepsu"

"Todella rento, ei 'kilise' joka asiasta. Sellainen, joka on mukava yms."

"Selittää asiat hyvin ja selkeästi, vastaa oppilaiden kysymyksiin ja hänen tunneillaan kaikki kysymykset ovat hyviä. Ei aliarvioi tai luokittele oppilaita omien odotusten perusteella, antaa kaikille mahdollisuuden ja hyväksyy virheet."

"Selkeä opetuksessaan. Mukava, mutta riittävän tiukka säännöistä tarvittaessa. Käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä, ei teetä liikaa ryhmätöitä."

"Ottaa oppilaat huomioon. On täällä meidän, ei palkan vuoksi. Auttaa ja kannustaa."

"Opettajan kuuluu osata opettaa selkeästi ja täsmällisesti kaikkia. Hänen tulee osata pitää työrauha yllä ja olla mukava ja ystävällinen."

"Rento, kannustava, tasapuolinen, hauska. Tekee oppitunneista monipuolisia ja mielenkiintoisia, kertoo sopivasti omia kokemuksia ja esimerkkejä."

"Opettaja pitää kuria, mutta ei toimi diktaattorina. Hän on maanläheinen ja rento, oppilaiden on helppo lähestyä häntä. Hän kannustaa ja pitää yllä positiivista ilmapiiriä luokassa. Hän suhtautuu työhönsä tarpeeksi vakavasti ja pitää huolen, että asiat ehditään käymään läpi. Hän tekee opiskelusta mielekästä ja hauskaa!"

"Omistautuu työlleen, saa luokkaan työrauha, eikä hanki lempioppilaita, koska opettajan täytyisi olla tasavertainen kaikkia opiskelijoita kohtaan."

"Rento, mutta tiukka, joka osaa pitää kuria. Silti samalla mukava ja huumorintajuinen."

"Rento, joustava, antaa henkilökohtaista opetusta tarvittaessa, tunneilla tehdään muutakin kuin kirjoitetaan."

Heti tämän jälkeen esitettiin kysymys, löytyykö lyseolta tällaista opettajaa, joka vastaa opiskelijan antamaa kuvausta. Vastausvaihtoehdoista kyllä oli suositumpi jokaisessa nelästä ryhmästä. Tosin, toisen vuoden pojat olivat kaikkein kriittisimpiä, sillä heidän kyllä-ei -vastauksiensa ero oli vain 8-7. Ykkösen poikien ja tyttöjen, sekä kakkosten tyttöjen vastauksissa kyllä-vastaus vei kirkkaasti voiton.

Seuraavaksi opiskelijoiden piti arvioida, vaikuttaisiko heidän kurssiarvosanaansa se, olisivatko he unelmaopettajansa kurssilla vai eivät. Sekä ykkösen että kakkosen pojat olivat pääasiassa täysin samaa mieltä väittämän kanssa, eli heidän opiskelumenestykseensä vaikuttaisi unelmaopettajan kurssille pääsy. Molempien ikäluokkien tytöt olivat kriittisempiä, sillä heidän tuloksensa olivat levinneet laajemmalle alueella vastauksissa. Silti suurin osa tytöissäkin oli sitä mieltä, että unelmaopettajan kurssilla heidän oppimistuloksensa olisi parempi.

Lyseolaiset arvostavat selkeyttä opettajissa, kuten tutkimus osoittaa hyvin selvästi. Kaikkien ryhmien tuloksissa näkyi se, että selkeyttä pidettiin todella tärkeänä, vain vähäisiä poikkeuksia löytyi. Niin ikään lyseon opettajat saivat suurimmalti osin kiitosta selkeydestään, vain 12 opiskelijaa oli sitä mieltä, ettei opetus ole tarpeeksi selkeää.  Kyseessähän ei ollut siispelkkä puhe, vaan opetus yleisesti.

Kiitettävää on myös opettajien auttamishalussa, sillä vain noin 13 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut apua sitä tarvitessaan.

Oppintuntien kiinnostavuus sai paljon positiivisia vastauksia. Lyseolaiset pitävät suurimmalti osin oppitunteja kiinnostavina, oppiaineesta riippumatta. Se joko kertoo lyseolaisten hyvästä motivaatiosta tai sitten opettajien kyvystä tehdä tunneistaan yleisesti kiinnostavia seurata. Kaikkein kriittisimmin suhtautuivat toisen vuoden tytöt, muiden ryhmien edustajien vastaukset olivat likipitäen samoissa lukemissa.
Yllättävää oli se tieto, miten suuri vaikutus opettajalla on oppimistulokseen, vaikka oppiaine olisi kiinnostava. Lähes poikkeuksetta kaikki opiskelijat kun olivat sitä mieltä, että opettaja vaikuttaa saataviin tuloksiin. Kaikkein selkeimin se näkyi toisen vuoden poikien tuloksissa, joissa 100 prosenttia vastauksista olivat kyllä-sarakkeessa. Muissa ryhmissä oli myös niitä, joiden tuloksiin opettaja ei vaikuta, vaikka he jäivätkin selvään vähemmistöön.

Suurin jakauma vastauksissa oli sen suhteen, kuinka paljon opettajat opiskelijoiden mielestä käyttävät oheismateriaalia opetuksessaan. Oheismateriaaliksi lasketaan siis videot, kuvat ja oppikirjasta löytymättämät tekstit. Monien mielestä oheismateriaalia käytetään riittävästi, mutta yhtä monien mielestä oheismateriaalia käytetään opetuksessa vähän tai liian vähän.

Ilmeisesti lyseolaiset pitävät opettajistaan, ainakin jonkin verran, sillä he eivät arvostelleet opettajiaan numeroin kovinkaan raa'asti, sillä kaikki antoivat opettajille arvosanan väliltä 7-9. Suosituin arvosana kaikissa ryhmissä oli 8. Pojat ja kakkosen tytöt antoivat enemmän seiskoja kuin ysejä, kun taas ykkösen tytöt tekivät toisin päin.

Kyselyn tulokset ovat samansuuntaisia kuin tulo- , olo- ja lähtökyselyiden tulokset.

Kiitokset vielä kaikille vastaajille!